perjantai 28. huhtikuuta 2017

Peli-ihanteena väkivalta



Toisinaan tuntuu, että mielenkiintoisen roolipelin tunnusmerkkeinä ovat kotisivuilla esiintyvä K18-leima ja lentävän veren määrä peleissä (tai vaihtoehtoisesti aseita ja seksiä tihkuvien kuvien määrä sivuilla). Miksi aikuisille suunnatut, näin nätisti sanottuna ”hurjat pelit” ovat nykyroolipelien muotia ja mikä niissä viehättää?

Poliisi vs. rosvo on helppo ja looginen vastakkainasettelu

Taistele lain puolesta kunniakkaana poliisina tai selviydy ja rikastu pimeän rikollisuuden puikoissa. Kumpikin puoli tarjoaa omat mausteensa peliin, eivätkä rikollisuusroolipelit ole niin mustavalkoisia kuin esimerkiksi eläinroolipelien hyvä vs. paha –asetelma. Siinä missä eläinpelien hyvä vs. paha on usein pilkulleen HYVÄ vs. PAHA, on rikollisuuspelien hyviksissä aina korruptoituneita yksilöitä – jopa huomattavissa määrin. Satunnaiset eläinroolipelit jopa vaativat, että hyvien hahmojen laumaan/porukkaan saavat liittyä vain aidosti vilpittömiä ja hyväntahtoisia hahmoja. Pahojen laumaan/porukkaan saavat liittyä vain moraaliltaan totaalisen vääristyneet hahmot. Mitään kultaista keskitietä tai tasapainoista yhdistelmää ei tunneta: hahmo on joko hyvä TAI paha.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mitä roolipelimaailma tarvitsee?



Pysyvyyttä. Sitoutumista. Yhtenäisyyttä.

Nettiroolipelit pitäisi kerätä yhteen viralliseen, pysyvään ja varmaan paikkaan

Sellaiseen, minkä toiminnan lopettamista ei tarvitse pelätä. Sellaiseen, mikä ei ole vain ylläpitäjänsä luomus, vaan joka palvelee koko ropeyhteisöä. Mikäli ylläpito lopettaisi, hän/he etsisivät uuden tilalleen eivätkä sulkisi koko sivustoa. Nettiroolipelien maailma tarvitsee varmuutta.

Sain tämän idean itse asiassa Virtuaalista ratsastajainliittoa selatessani. En ole koskaan ollut mukana harrastuksessa, mutta olen pikku hiljaa siirtynyt mainostamaan omaa roolipeliäni myös virtuaalitallien puolelle. Satunnaisilla talleilla järjestetään hoitajatoimintaa, päiväkirjatoimintaa yms. mikä vastaa hyvin roolipelaamista ja on hyvä alku sille. Toisin sanoen, yritän löytää uusia kohteita, joille tarjota roolipelaamista. En pyöri vain roolipelien sivuilla, vaan levittäydyn virtuaalitalleihin/-kenneleihin ja personal sivustoille (taide ja tarina).

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Nämä ovat historiaa - luojan kiitos!



Nykyään ropemaailma on oikein kivakin paikka, mutta joskus se ei aina sitä ollut. Muistellaanpa muutamia asioita, jotka söivät koko harrastuksen iloa.

Munchaamisen kultainen aikakausi

Muistatko, kun hahmot taistelivat tuntikausia ja lähes aina ainoa loppuratkaisu oli toisen tappaminen? Tai kun hahmot parantuivat haavoistaan täydellisesti? Tai ylipäänsä selvisivät aina hengissä? Muistan hyvin kuinka hahmoihin oli lähes mahdotonta saada haavereita aikaan saati saada ne tuntemaan kipua. Kun yksi pelaaja piti hahmoaan haavoittumattomana, oli itsekin pakko ottaa järeämmät aseet käyttöön. Siitä ei seurannut mitään hyvää.

Toinen muoto muinaisesta munchaamisesta on sellainen, mitä en itse henkilökohtaisesti ole kokenut, mutta tiedän kyllä sitä tapahtuneen. Hyvin lyhyesti: uusi hahmo (ja pelaaja) - vanha hahmo - kuolema. Jes, olipas kiva vastaanotto uudelle hahmolle ja pelaajalle. Tästä rakennetaan silta seuraavaan eli...